Fiva ilmoitti menneellä viikolla tehostavansa rahanpesun vastaista toimintaa. Tämä on välttämätöntä Danske Bankin ja Nordean törmäilyjen jälkeen. Mitkä tahot sitten rahaa pesevät? Venäjän viralliset tahot ja rikolliset ovat erikoistuneet rahanpesuun. Asiasta seuraavassa.

Kreml on kehittänyt systemaattisesti taloudellista vaikutusvaltaansa Euroopassa. Ennen ajateltiin, että energiapolitiikka on ase Venäjän kädessä. Mutta kysymys onkin sen lisäksi siitä, miten kertyneitä rahoja käytetään laittomaan toimintaan. Tämä tapahtuu niin, että muodostetaan läpinäkymätöntä suojaverkostoa alueella, jossa Kreml haluaa vaikuttaa suoraan päätöksentekoon. Kreml hyödyntää myös hallinnon aukkoja keskeisillä markkinoilla ja laitoksissa. Lopullisena tavoitteena on heikentää ja tuhota demokraattinen järjestelmä.

Kreml käyttää kolmea keinoa amerikkalaisen tutkimuksen mukaan:

Mahdollistajat: Henkilöt, laitokset, palvelut tai yritykset joita voi käyttää bulvaaneina. Jotka rahasta tai ilman rahaa toimivat Kremlin tavoitteiden toteuttamiseksi tai ns. hyödylliset idiootit, jotka eivät ymmärrä toimivansa Kremlin tavoitteiden mukaan. 

Laittomat rahavirrat: ovat laittomaan toimintaan liittyvän pääoman ja rahan liikkuminen, siirto tai käyttö yli rajan. Pääoma, rahat yleensä ansaittu korruption ja veronkierron avulla. Laitonta on myös sen salakuljetus tai ansainta ihmiskaupan avulla. Laittomia ovat rahavirrat, joita käytetään epämääräisiin, kyseenalaisiin tai rikollisin tarkoituksiin. 

Rahanpesu: Interpol määrittelee rahanpesun laittomasti hankittujen tulojen identiteetin salaamiseksi tai peittämiseksi, jotta ne näyttävät olevan peräisin laillisista lähteistä.

Mahdollistajia ovat: 

- Avoimet taloudet, joilla on kehittyneitä rahoitus- ja pankkijärjestelmiä ja, jotka ovat osa Euroopan perusrahoitusstruktuuria. Käytetään siis hyväksi kehittyneitä, sallivia sekä toisinaan läpinäkymättömiä liiketoiminta- ja oikeudellisia ympäristöjä.

- Kehittyneiden yrityspalvelujen tarjoajat kuten asianajajat, kirjanpitäjät, yhtiöjärjestelyt, jotka tukevat monimutkaisia rahoitusjärjestelmiä ja yritysrakenteita.

- Voimakkaat kansalliset taloudelliset toimijat, jotka ovat yhteydessä Venäjään ja tarjoavat venäläisten omistamille yrityksille laajan pääsyn Euroopan markkinoille yritysostojen kautta.

Venäjän varat ulkomailla ovat arviolta 1000 mrd. dollarin suuruiset.Nämä merkittävät pääomavirrat luovat mahdollisen riippuvuuden laittomista varoista, joissa molemmat osapuolet hyötyvät. Laiton rahoitus, erityisesti rahanpesu, voi vahingoittaa kansallista turvallisuutta korruptoimalla hallituksen virkamiehiä, jotka voivat muuttaa politiikkaa, edistää pääomien vapaata liikkuvuutta tai vähentää seuraamusjärjestelmien tehokkuutta tai vääristää markkinoita ja toimialoja.

Taktiikat joilla poistetaan voitot veroviranomaisten ulottuvilta eivät välttämättä ole laittomia. Mutta pahan vaikutusvallan tapauksessa taktiikka on suunniteltu toimimaan juuri talouden harmaassa vyöhykkeessä. Yrityspalvelut auttavat tässä tehtävässä tarjoamalla monimutkaisen ekosysteemin eli rajat ylittäviä liiketoimia ja yritysrakenteita.

Tämäntyyppiset monimutkaiset ekosysteemit ovat kasvaneet kolmen viime vuosikymmenen aikana nopean globalisaation ja Venäjän syvällisen integroitumisen kautta globaaliin rahoitusjärjestelmään.

Vaikka Keski- ja Itä-Euroopan pääomavirrat ovat kasvanet merkittävästi, venäläiset yritykset ovat säilyttäneet suurimman osan varoistaan ​​ja varoistaan. Pelkästään Italiassa, Itävallassa ja Alankomaissa Venäjän ulkomaisten suorien sijoitusten varat ovat kasvaneet 5,4 mrd. € v. 2006 lähes 160 miljardiin euroon vuoden 2017 loppuun mennessä. Alankomaissa Venäjän yhtiöiden varat ovat nousseet 13,2 mrd. € v. 2007 noin 96 mrd. € v. 2017 mennessä muun muassa käyttämällä postilaatikkoyhtiöitä verotuksen optimointitarkoituksessa. Venäjän omaisuus oli siis noin 13% Alankomaiden bruttokansantuotteesta v. 2017, vaikka vain noin 20 000 ihmistä työskentelee venäläisissä yhtiöissä Alankomaissa.

On selvää, että monessa Itä-Euroopan maassa Venäjän taloudellinen hivutus on rankempaa. Esimerkiksi Makedoniassa Venäjä omistaa 70 000 isoa kiinteistökohdetta. Miten Venäjän laittoman rahan liikkeet voidaan estää? 

1) Luodaan Euroopan ja Pohjois-Amerikan yhteinen älykäs valvonta- ja tiedustelujärjestelmä rahoitusvirroille. Järjestelmällä on yhteinen tietokanta ja toimintakuva.

2) Nostetaan rahanpesu ensisijaiseksi uhaksi valtiontalouksille, yrityksille ja oikeuslaitoksille.

3) Uudistetaan ja lujitetaan EU:n terrorismin rahoituksen vastaista järjestelmää varmistamalla vahvempi koordinaatio Euroopan unionin ja kansallisten rahoitusmarkkinoiden valvojien sekä sekä Euroopan unionin ja kansallisen tiedustelun välille. 

4) Lisätään rahoituslaitoksiin kohdistuvia raportointi- ja itsevalvontavaatimuksia. 

5) Tehostetaan veropetosten seurantaa ja varojen takaisinperintää yli rajojen. Varastettujen varojen ja rikoshyödyn selvittäminen ja takavarikointi on keskeinen osa kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden, rahanpesun ja korruption torjumista.

6) Lisätään yrityspalvelujen valvontaa laittomassa rahoituksessa ja rahanpesutoiminnassa. Tunnistetaan Yhdysvaltojen, Kanadan että EU-maiden keskeisiä ja porsaanreikiä, jotka 
mahdollistavat rikosoikeudellisten seuraamusten kiertämisen.

7) Nopeutetaan EU:n laajuisen Magnitsky-lain sisällyttämistä jäsenmaiden lainsäädääntöön. 

8) EU:n on lopetettava ns. kultaisten viisumien myöntäminen erityisesti Kreikassa, Kyprosella ja Maltalla sekä muissa jäsenmaissa.

9) EU:n pitää yhdessä jäsenmaiden kanssa kehittää Venäjän tuonnin korvaavia energiaratkaisuja. 

Lähde: Center for Strategic and International Studies: The Kremlin Playbook 2

USA:n edustajainhuoneen uudet demokraatit ovat panneet hihat heilumaan. Nopeasti on syntynyt tilanne, joka paljastaa demokraattien eriytymisen pienempiin osiin. Yksi merkittävä avaus on Aleksandria Ocasio-Cortezin esittämä Green New Deal. Mitä se tässä tapauksessa tarkoittaa? 

Ocasio-Cortez ehdotus sisältää seuraavia kohtia:

1.  Kaikkien rakennusten energiatehokkuuden parantaminen

2. Yhteistyö maanviljelijöiden kanssa maatalouden saastuttamisen ja kasvihuonepäästöjen poistamiseksi. Perheviljelmien tukeminen. Edistetään terveellisen ruoan tuotantoa kaikille. 

3. Liikennejärjestelmien uudistaminen päästöjen vähentämiseksi. Sähköautojen tuotannon laajentaminen ja koko maan kattavan latausasemaverkoston rakentaminen. Suurnopeusjunaverkon laajentaminen niin, että ne korvaavat lentomatkat.

4. Jokaiselle amerikkalaiselle takuutyöpaikka perhettä ylläpitävällä palkalla. Riittävä perheenhoito- ja sairausloma. Palkallinen kesäloma. Eläketurva. 

5. Korkealaatuinen terveydenhoito kaikille amerikkalaisille.

Osa näistä vaatimuksista on sellaisia etuja ja oikeuksia, jotka ovat rakentuneet vuosikymmenien aikana Suomessa. Esimerkiksi energiatehokkuuden parantaminen kaikissa kiinteistöissä on hyvä tavoite, mutta kovin matalalla tasolla ottaen huomioon energiateknologian mahdollisuudet. 

Maatalous on todellakin ala, jonka päästöihin ja käytäntöihin pitää kiinnittää huomiota. Kun Ocasio-Cortezin tavoitteiden toteutusväli on vain 10 vuotta, vaatimus suurnopeusjunarataverkoston rakentamisesta korvaamaan lentoliikenne, on taloudellisesti mahdoton. Sen sijaan sähköautoilun edistäminen ei ole kova vaatimus. 

Huomio kiinnittyy väistämättä takuutyöpaikkaan. Sellaisia ei markkinataloudessa ole. Työpaikat syntyvät vain yritysten tuottavuuden kasvaessa.

Huomio Ocasio-Cortezin green new dealissä kiinnittyy tavoitteiden epäsymmetrisyyteen. Yhtäällä on kovin vaatimattomia tavoitteita, toisaalla taas kymmenien, ehkä satojen miljardien dollareiden hankkeista. 

Pidän jokseenkin selvänä, ettei demokraattien enemmistö republikaaneista puhumattakaan ole valmis näin mittaviin muutoksiin, joista suuri osa on välttämättömiä, jotkut taas mahdottomia toteuttaa 10 vuodessa. Yhteiskunnan rakentaminen paremmaksi vie vuosikymmeniä. USA:ssa ilmasto- ja sosiaalipainotteiset uudistukset ovat enemmän kuin tarpeen.

Ocasio-Cortez on antanut republikaanien käyttöön aseen. Kaikkia uudistarpeita ei tarvitse kuuluttaa edustajanhuoneessa vaan edetä viisasti askel askeleelta. 

Tieteentekijät, tutkimuslaitokset ja tieteellisen tietämyksen legitiimiys ovat vaarassa useissa Euroopan maissa. Lainaan tässä unkarilaisen Andrea Petōn artikkelia Project Syndicatessa. 

 

 

Vapaasti valitut hallitukset ovat äskettäin ilman julkista selvitystä estäneet taloudellisen tuen tutkimushankkeille (Bulgaria), poistaneet opetusohjelmia yliopistoista (Unkari) ja jopa eliminoineet kokonaisia tieteenaloja (Puola).

Nämä hallitukset eivät arvosta vuosisatoja vanhoja yliopisto-perinteitä, joita kunnioitettiin jopa kommunistien aikana. Tällaisia päätöksiä valtuuttaneet eivät ole kiinnostuneita historiallisista tai tieteellisista tosiasioista. Ne ovat valmiita arvostelemaan, asettamaan naurunalaiseksi tai jopa uhkaamaan niitä, jotka ovat jo saavuttaneet tieteellisen tiedon tai haluavat opiskella. 

Meidän on hylättävä ajatus siitä, että näiden hyökkäysten alullepanijat ovat tietämättömiä ja kouluttamattomia eivätkä kunnioita tietämystä. Unkarin hallituksen jäsenet, jotka pakottivat George Sorosin perustaman Keski-Euroopan yliopiston siirtymään Wieniin ja kielsivät gender-tutkimuksen, olivat aiemmin saaneet stipendejä Sorosin avoimen yhteiskunnan säätiöltä opiskelemaan Oxfordissa, New Yorkissa ja muualla. Nämä ovat korkeasti koulutettuja ihmisiä, jotka tietävät, että tieto on valtaa, hyödyntävät sitä, että koulutus Euroopan unionissa on kansallisten hallitusten, eikä Brysselissä toimivien instituutioiden vastuulla.

Nämä hallitukset haluavat perustaa koulutusjärjestelmän, jonka mukaan valtio yksin päättää, mitkä tutkimusalat ovat tarpeellisia ja sosiaalisesti tärkeitä. Pitkällä aikavälillä ne todennäköisesti haluavat myös, että valtio myöntää poliittisesti lojaaleille oikeuden tuottaa ja siirtää tietoa.

Toisin sanoen tiedon saatavuus lakkaa olemasta kansalaisoikeus. Poliittinen luotettavuus määrittelee, kuka voi opettaa ja tutkia maata ja sen menneisyyttä.

Meidän on vastustettava Itä-Euroopan hallitusten huolestuttavaa suuntausta, joka antaa itselleen oikeuden päättää tieteellisistä kysymyksistä ja nimittää uskollisia kannattajia toimimaan totuuden välittäjinä. Ja meidän on kyseenalaistettava, ovatko uusien, ideologisesti perustettujen valtion tutkimuslaitosten ja yliopistojen oikeutettu paikka Euroopan yliopistojen ja tutkimuslaitoksen verkostossa

 

 

 

 

Green New Deal kummittelee joissakin puheenvuorossa Suomessakkn. Idea ei ole lähtöisin Suomesta vaan erilaisten vihreiden thinktankkien keskustelulistalla. Mitä sitten on Green New Deal? 

 

 

Ensinnäkin pyrkimyksenä on uudistaa kansainvälinen ja kansallinen rahoitusjärjestelmä. Tarkoituksena on estää pankkien tehokas rahanluontijärjestelmä rahoitusmarkkinoilla. Tämä saadaan aikaan vastimalla 100% pääomavaatimusta pankeilta. Käytännössä pankit muutettaisiin talletusten pitäjäksi. 

Toiseksi hylättäisiin kansantuote taloudellisen toiminnan mittarina ja muutettaisiin tekijöihin, jotka mittaavat yhteisöjen ja yksilöiden onnellisuutta ja hyvinvointia. Siihen, miten tällainen mittaristo kehitettäisiin, ei löydy vastausta. Onnellisuus ja hyvinvointi ovat subjektiivisia asioita.

Kolmanneksi luotaisiin perustulo ja/tai yleinen työpaikkatakuu. Ajatukseen liittyy 0-kasvu. Työpaikat olisivat mielekkäitä ja työllä toteutettaisiin perustarpeiden tyydytys.

Neljänneksi muutettaisiin poliittista järjestelmää niin, ettei yksityistä rahaa saisi käyttää puolueiden ja ehdokkaiden vaalikampanjassa. Raha ja politiikka erotetaan kuten myös kirkko valtiosta. 

Viidenneksi muutettaisiin tieto- ja viestintäteknologian ekosysteemiä niin, että sosiaalisen median tarkoituksena on lisätä solidaarisuutta ja kollektiivisuutta, että löytyy yhteinen pohja kehittää yhteiskuntaa.

Kuudenneksi vähennetään energian käyttöä ja materiaalista kulutusta tavoitteena vähentää inhimillistä kurjuutta ja sosiaalisia häiriöitä.

Kaikki tämä on oikeastaan tuttua vasemmistopuolueiden ja vihreiden ideologisesta pohdinnasta. Selvää on se, ettei green new deal taivu markkinataloudeksi. Talouskasvu käytännössä loppuisi. Green New Deal pysäyttäisi rahoitusmarkkinat ja pankkien toimlnnan. Työmarkkinoille luotaisiin työpaikkoja, joita ei välttämättä tarvita ja työ perustuisi peruselintarvikkeiden tuottamiseen. Tässä ei juurikaan tarvittaisi enää yliopistotason koulutusta. Tieto- ja viestintäjärjestelmiä voisi käyttää vain rakentavaan keskusteluun. Mielipiteen- ja sananvapauteen tulisi isoja säröjä. Perustuslaki pitäisi muuttaa. 

Mielestäni Green New Deal on selkeästi uusvasemmiston käsikassara. Green New Dealin mukaista systeemiä tuskin kukaan muu taho haluaa, vaikka ilmastonmuutoksen hillitseminen olisikin prioriteetissä ykkönen. Asia on niiin, että markkinatalouden pitää handlata ilmastonmuutos. Nyt tähän tärkeään asiaan halutasn liittää muita poliittisia tavoitteita, joka vain luo hajaannusta suhteellisen yksimieliseen rintamaan, joka haluaa hillitä ilmastonmuutosta. 

Viimeisten vuosikymmenien aikana Euroopassa on nähty uusien puolueiden esiimarssi. Mihin puolueiden pirstoutuminen johtaa? 

 

 

 

Jos Suomen tilannetta katsotaan aikajanalla, niin jo 50-luvulla syntyi Suomen Kristillinen Liitto, jonka nimi muutettiin 2000-luvulla Kristillisdemokraateiksi. Kristillisdemokraatit ovat Suomessa olleet leimallisesti uskonnollinen puolue, jonka aktiivisista jäsenistä valtaosa lienee vapaakirkkolaisia ja helluntailaisia. Linja ei edusta luterilaisen kirkon päälinjaa. 

Nykyisistä puolueista PerusSuomalaiset syntyivät Suomen Maaseudun puolueen raunioille. Kun SMP oli leimallisesti populistinen, ovat Perussuomalaiset Sinisten lähdettyä äärioikeistoon taipuva puolue. 

Vihreät syntyivät 80-luvulla. Ode Soininvaaran tavoitteena oli perustaa liberaalinen ympäristöpuolue. Kehitys on kuitenkin vienyt  toiseen suuntaan. Vihreiden nykyiset tavoitteet ovat hyvin lähellä Vasemmistoliittoa. 

Muutamien tunnettujen henkilöiden ympärille rakennettu Nyt Liike ei ole varsinainen puolimue, mutta kertoo paljon puolueiden pirstoutumisen syistä. Kysymys on henkilöiden vallantavoittelusta tai siihen liittyvästä riitautumisesta alkuperäisen puolueen kanssa. Paavo Väyrynen on kunnostautunut siinä. 

Usein unohdamme ulkopuolisen vaikuttimen. Venäjä on systemaattisesti tukenut EU:n alueella populistisia ja äärioikeistolaisia unionin vastaisia puolueita. Tällä on ollut merkittävä vaikutus Britanniaan, Saksaan, Hollantiin, Belgiaan, Ranskaan, Itävaltaan, Unkariin, Puolaan ja Italiaan. Venäjä voi hääriä melko vapaasti monessa Itä-Euroopan EU-maassa. 

Toinen merkittävä vaikute on ns. identiteettipolitiikka, joka jakaa ihmisiä yhä pienempiin, sisäänlämpiäviin ryhmiin. Kysymys on omien lyhytnäköisten asioiden ajamisesta kokonaisuuden kustannuksella.

Mitä pirstoutumisesta seuraa?

1) EU-maissa on yhä vaikeampi perustaa toimintakykyisiä koalitiohallituksia, joilla olisi vakaa, tavoitteinen politiikka.

2) Politiikasta on tullut niin moniäänistä, että äänestäjien kuluttajiensuoja on vaarassa.

3) Mitä enemmän kokkeja, sitä kauheampi soppa. Puolueiden yhteistyökyky on vähentynyt ja vastakkainasettelu lisääntynyt. Kyky ymmärtää eri osapuolten näkemyksiä on kuihtunut. 

4) Riitaisan parlamentin johdosta hallitusten kyky viedä läpi isoja uudistuksia on vähentynyt. 

5) Riitelyn takia parlamentin päätöksenteko on hidastunut, joka on antanut ulkopuolisille tahoille mahdollisuuden vaikuttaa siihen. 

6) Mikäli sirpaloitumiskehitys jatkuu, usko demokratian kykyyn hoitaa kansalaisten yhteisia asioita horjuu. Näin on jo tapahtunut. Demokratian tilalle vaaditaan vahvoja johtajia. Tie kohti fasismia on tasoitettu. 

Miten asia on korjattavissa? 1) Siirretään valta takaisin kansalaisille eli kuntiin. 2) Puolueet muuttavat yhteisesti käyttäytymistapojaan ja keskustelukulttuuria. 3) Oikeuksien ja vapauksien vastineena lisätään kansalaisten vastuuta itsestään, läheisistä ja ympäristöstä.