Viimeisten vuosikymmenien aikana Euroopassa on nähty uusien puolueiden esiimarssi. Mihin puolueiden pirstoutuminen johtaa? 

 

 

 

Jos Suomen tilannetta katsotaan aikajanalla, niin jo 50-luvulla syntyi Suomen Kristillinen Liitto, jonka nimi muutettiin 2000-luvulla Kristillisdemokraateiksi. Kristillisdemokraatit ovat Suomessa olleet leimallisesti uskonnollinen puolue, jonka aktiivisista jäsenistä valtaosa lienee vapaakirkkolaisia ja helluntailaisia. Linja ei edusta luterilaisen kirkon päälinjaa. 

Nykyisistä puolueista PerusSuomalaiset syntyivät Suomen Maaseudun puolueen raunioille. Kun SMP oli leimallisesti populistinen, ovat Perussuomalaiset Sinisten lähdettyä äärioikeistoon taipuva puolue. 

Vihreät syntyivät 80-luvulla. Ode Soininvaaran tavoitteena oli perustaa liberaalinen ympäristöpuolue. Kehitys on kuitenkin vienyt  toiseen suuntaan. Vihreiden nykyiset tavoitteet ovat hyvin lähellä Vasemmistoliittoa. 

Muutamien tunnettujen henkilöiden ympärille rakennettu Nyt Liike ei ole varsinainen puolimue, mutta kertoo paljon puolueiden pirstoutumisen syistä. Kysymys on henkilöiden vallantavoittelusta tai siihen liittyvästä riitautumisesta alkuperäisen puolueen kanssa. Paavo Väyrynen on kunnostautunut siinä. 

Usein unohdamme ulkopuolisen vaikuttimen. Venäjä on systemaattisesti tukenut EU:n alueella populistisia ja äärioikeistolaisia unionin vastaisia puolueita. Tällä on ollut merkittävä vaikutus Britanniaan, Saksaan, Hollantiin, Belgiaan, Ranskaan, Itävaltaan, Unkariin, Puolaan ja Italiaan. Venäjä voi hääriä melko vapaasti monessa Itä-Euroopan EU-maassa. 

Toinen merkittävä vaikute on ns. identiteettipolitiikka, joka jakaa ihmisiä yhä pienempiin, sisäänlämpiäviin ryhmiin. Kysymys on omien lyhytnäköisten asioiden ajamisesta kokonaisuuden kustannuksella.

Mitä pirstoutumisesta seuraa?

1) EU-maissa on yhä vaikeampi perustaa toimintakykyisiä koalitiohallituksia, joilla olisi vakaa, tavoitteinen politiikka.

2) Politiikasta on tullut niin moniäänistä, että äänestäjien kuluttajiensuoja on vaarassa.

3) Mitä enemmän kokkeja, sitä kauheampi soppa. Puolueiden yhteistyökyky on vähentynyt ja vastakkainasettelu lisääntynyt. Kyky ymmärtää eri osapuolten näkemyksiä on kuihtunut. 

4) Riitaisan parlamentin johdosta hallitusten kyky viedä läpi isoja uudistuksia on vähentynyt. 

5) Riitelyn takia parlamentin päätöksenteko on hidastunut, joka on antanut ulkopuolisille tahoille mahdollisuuden vaikuttaa siihen. 

6) Mikäli sirpaloitumiskehitys jatkuu, usko demokratian kykyyn hoitaa kansalaisten yhteisia asioita horjuu. Näin on jo tapahtunut. Demokratian tilalle vaaditaan vahvoja johtajia. Tie kohti fasismia on tasoitettu. 

Miten asia on korjattavissa? 1) Siirretään valta takaisin kansalaisille eli kuntiin. 2) Puolueet muuttavat yhteisesti käyttäytymistapojaan ja keskustelukulttuuria. 3) Oikeuksien ja vapauksien vastineena lisätään kansalaisten vastuuta itsestään, läheisistä ja ympäristöstä.