Perinteisten medioiden eli sanomalehtien ja television ansaintalogiikka on muuttunut 15 vuodessa. Jill Abramson kuvaa tätä kehitystä USA:ssa kirjassaan ”Merchants of Truth”.

Suomessa muutos ei ollut niin raju, mutta yrityksiä on ollut kehittää mediaa enemmänkin valheita latekevaksi kuin uutisten levittämiseen. Printtimedian ongelma oli pitkään vanhojen uutisten kertaaminen. Vain Yleisradio jankuttaa enää samoja uutisia aamusta iltaan. 

Suomessa aivan viime aikoina on tapahtunut merkittäviä muutoksia  keskeisessä mediassa eli Helsingin Sanomissa. Se on omaksunut saarnaajan ja maailmanparantajan roolin, joka näkyy niin otsikoissa kuin sisällöissä. Surkeaksi tämän yrityksen tekee toimittajien vähäinen tietopohja ja kapeakatseisuus. Tarkastellaan asioita ymmärtämättä taustalla olevaa kokonaisuutta. 

Vielä muistissa on HS:n toimittajan pyrkimys julkaista salaiseksi luokiteltua, maan puolustusta koskevaa tietoa. On todella vaikeaa ymmärtää, että toimittaja salatakseen saadun aineistonsa vasaroi tietokoneen ja sen jälkeen yrittää polttaa sen kerrostalon kellarissa. Miksei toimittaja käyttänyt muistitikkua?

On lukijoiden näkökulmasta kovin masentavaa, kun sanomalehdellä ei ole hyvää sanottavaa vaan uutisointi luo kuvan puutteita, ongelmia, rikoksia täynnä olevasta maailmasta. Inhimillisyyden ja ihmisen tuominen mukaan parantaisi viestiä. Samoin kuin se, että aidosti kuunnellaan myös toista osapuolta. Maailma ei ole mustavalkoinen. 

Jos median uutistyyli lainataan somemaailmasta, ei siitä seuraa hyvää lehdelle, sen lukijoille eikä mainostilalle. 

Tänäisessä Hesarissa on monta otsikkoa, jonka väite voi olla harhaanjohtava kuten ”häiritsijä haluaa käyttää valtaa” tai ”opiskelijoita kiritetään yhä kovempiin tuloksiin” tai ”onko papiston johtama iran roistovaltio”.

Viimeksi mainitussa jutussa ei onnistuta selittämään, että kysymys on wahhabilaisuuden - laajemmin sunnien - ja shiiojen välisestä uskonnollisesta valtataistelusta. Uskonnon roolia ei voi ohittaa Lähi-Idässä, koska se on siellä politiikan hyväksikäyttämä väline.