Onko journalismi muutoksessa ja mitä se muutos on? Buzzfeedin, The Daily Beastin ja New York Timesin jutut ovat muuttuneet. Viime aikoina huomioni on kiinnittynyt Helsingin Sanomien kiihkeään poliittiseen uutisointiin, jossa on menty henkilöihin. 

Franklin Foer kuvaa muutosta seuraavasti: 

”The audience for journalism may be larger now, but the mind-set is smaller. Now assignments (of reporters) are subjected to cost-benefit analysis - will article earn enough (web)traffic to justify the investment. This analysis is sometimes explicit and conscious, though often it’s subconscious and embedded in euphemism. It’s the train of thought that leads editors to declare an idea ”not worth the effort or to worry about how an article will ’sink’”

Ennen toimituksissa ajateltiin, onko juttu mielenkiintoinen tai että pitääkö meidän tiedottaa tästä, jotta kaikki tietäisivät. Nyt kysymys on niiden henkilöiden määrästä, joka klikkaa jutun. Artikkelin pitää olla niin vetoava, että mahdollisimman moni lukee ainakin otsikon ja pääsisällön. Ja että tilaajat pysyvät uskollisina. Onko niin, että juttujen lukijakunta on laajempi, mutta julkaisutoiminnan ajattelutapa on köyhempi.

Maailmassa on toki vielä erinomaisia printtilehtiä. Yksi näistä, joita luen on brittiläinen the Economist, joka uskoo tiedon levittämiseen ilman isompaa ansaintalogiikkaa. Mutta journalismi näyttää menevän juuri kohti tuota kustannus-hyöty - ajattelua. Isompia otsikoita, näyttäviä, skandaalimaisia juttuja.

Saako ahkera journalisti päätoimittajalta vastauksen: ”Mielenkiintoinen aihe, mutta saako siitä vetävän jutun?”

Karsinta tehdään, kun juttua ei ole vielä tehty?